Naiſia losſilta

Karjalasta lähtivät kädet taskussa, mutta minä poikapa lähdin Nauvosta kivet taskussa. Odottelin että lossi oli hyvän matkaa kulkenut ja sitten hyppäsin laidan yli, kun ne kivet vetäisivät minut äkisti pohjaan. Ajattelin että sillä kurin niitä naisia saa, kun katsovat että sinne vaan humpsahti koko mies ja hetken päästä tulikin simpukat kädessä takaisin sankarina ja maittavan aterian taikoi siitä vaan naisille.

Siinä hommassa kävi huonosti, kun kivien kanssa meni housut pohjaan, mutta mies jäikin pinnalle. Siitä syystä jouduin viettämään sellaista merimetson elämää neljä kuukautta, ennen kuin sisu kesti nousta ilman housuja merestä ihmisten ilmoille. Merimetsolla oli soitimetkin siinä välissä, mutta eivät huolineet ukoksi, kun ei ollut tarpeeksi sellaista linnun näköä.

Jälkeenpäin harmitti ettei saanut sussua merimetsosta, olisi varmaan tullut presidentti siitä pojasta ja viisas. Munasta olisi kuoriutunut ihan niin kuin Risto Rytikin ja olisi valmiiksi ollut jo hieno puku päällä.

Lääkärin puhetta

Ennen oli yksinkertaisempaa, kun oli vaan hullua ja kommunistia. Hullu en ikinä ollut ja kommunisti olin vain kerran, kun eivät muuten laskeneet ilotaloon Prahassa.

Velipoika Antti sensijaan oli kommunisti ihan koko ajan, paitsi unissaan ei varmaan ollut, kun nukkui aina niin rauhassa kuin enkeli. Sillä oli tukkakin niin paksu ja kiharainen, että me muut veljekset sitä aina kiusattiin, vaikka tietysti kateellisia oltiin. Sanottiin sille että se on ruisrääkkä ollut uumassa samalla ja matoa kaivanut päästä, niin sillä kurin se tukka oli mutkalle mennyt.

Yksi Anni istui sen takana kansakoulussa ja nehän meni naimisiin heti kun ikään ehtivät, eikä kukaan raaskinut olla häihin tulematta, vaikka tiedettiin että ne oli kommunistia ja limppua riitti vielä ylikin.

Uffomiehet

Tunsin kerran miehen, joka syntyi huulirikkona. Ei siitä uskonut, kun oli lääkäri sen heti ommellut ja partakin oli vanhoilla päivillä, niin että arpea ei edes näkynyt. Se väitti nähneensä uffomiestä kylillä monena yönä, kun muut olivat nukkumassa. Se itse aina valvoi kun se oli reilu mies ja vaatimaton, kuleksi hyvänteossa niin että muut eivät nähneet. Keneltä kävi pihakeinua hiljaa kumivasaralla nakuttamassa suoraksi ja keneltä kukkapenkistä ötököitä hätyyttämässä.

Sillä oli niin hirmu hyvä luonto, että mahtoi niitä uffomiehiä siellä kylällä olla öisin. Kävivät aina katsomassa että onko murusia jäänyt torikahvilan pöytien alle ja että onko lettupannussa karstaa. Sitä ei kyllä koskaan ollut, kun lamppuöljyllä ja parafiinilla pestiin. Juuri siksi en koskaan ostanut lettua sieltä torikahvilasta, kun parafiinista jää pannuun maku ja yöunet menee.

Ruhokas

Kumisaatana sanoo:

Tietäkää ja kuulkaa, että teille on ilmituotu ruhokas. Yksikään, joka laskee hattunsa siitä nauttiakseen ei kuule parkua eikä tunne sääliä. Peskäät kätenne työstä ja jalkanne kansantanhuista, sillä se ruhokas joka teille on ilmituotu on häikäilevälle hyväksi.

Se joka ei häikäile ruhokkaan äärellä, on kiistettävä kolmannessa huoneessa ja - silmässä. Sen lammas ei kanna viljaa, eikä sen edessä kerjäläinen tanssi. Pyyhittäköön hänen nimensä ilmestysmajan peruskivestä ja lisättäköön huorintekijäin tauluun, jotta kaikki näkisivät hänen olevan ruhokkaan äärellä häikäilemätön.

Hyvä ſiemen

Kumisaatana sanoo:

Kuin ruutana joka nousee mataliin vesiin kutemaan, tulee varkain se aika jolloin myyjästä tulee kauppias ja timpurista puuseppä, joka naulaa yhteen kaikkien niiden perinnöt, joita riettailla ja ahneilla on, niin että yksikään joka nostaa orasta kesannosta kuin tora rukiin saastuttaa, ei horju siinä uskossa jossa siemen on hyvä.

Vaſikan polveilusta

Kumisaatana sanoo:

Se joka päästää vasikan, kuten parhaaksi taitaa, mutta polveilee katsannossa kuten metsämies kanalinnulle, saakoon keuhkotaudin ja kolme aasinkulkemaa pellavia.

Niiden pellavien joukosta valitaan ne seitsemän, joiden ranka on silmälle kuin kuhan tahi säyneen nahka ja ne pellavat olkoon seuraavan ehtoollisen kantavaaksana.

Jos naimaton nainen tahi leskirouva ei tunnusta ehtoollisen kantavaaksaa, saa päästäjä polveilla sen naisen talolle kuuluvaa vasikkaa. Jos vaaksakarttuna on mies tahi ripitetty miehenpuolikas, on sen miehen saatava vasikan nahat ja kaksi kolmesta sarvesta tahi nupovasikan häntälihat.

Jos polveilija on itse vaaksakarttuna, saa häntä kurittaa lästillä talollisen läsnäollessa.

Se joka jättää kurittamatta tahi hyväksiluettua karttua tuntematta, olkoon kahden seuraavan ehtoollisen arvuuttajana, vaikka arvuutus olisi toiselle lästillä pakotettu.

Pelote

Paperirullan paffista saa tehtyä hyvän pelotteen. Napit silmiksi ja suu messingistä, tukkaa ei tarvita ja nenäksi käy myös nappi. Niin hurja se on, että lumikko kirkuu ja orava menee ihan mykäksi. Vaikka olisivat samassa huoneessa tai kellarissa niin eivät nujakoi yhtään, eivätkä temppuile.

Lumikko on muuten, ilman pelotetta, niin kiero että se voi viedä vaikka karamellin taskusta. Liköörikaramelliin se ei koske, kun se tietää että nykyään on niitä tukiaisia ihan liikaa. On niin paljon ylpeää isäntää että ei tahdo kuulla milloin linja-auto tulee, kun siellä torilla kehuskelevat ja naureskelevat kaikille. Se loppuu nauru siihen kun käy lumikko pupeltamassa sanomalehdet kuistille ja tekee papanoita kahvimyllyyn.

Nimittäin jos lumikko on saanut karamellia syödäkseen niin sen papanan syöjältä menee jaloista pito. Ei tahdo lehteä päästä hakemaan ja se lehtikin on pupellettu, ja traktoriakin voi olla nakerrettu niin että täyte paistaa penkistä. Voi mennä isäntä ihettömäksi ja sitten häviää rahat. Rahoja ei kuulu ja uusia tukiaisia ei saa. Sitten on pakko myydä käpyä ja purra hammasta, eikä tikkakisoihin saakaan enää kutsua, vaan köyhäintalosta varataan peti ihan ilkeyttään niille. Sitten ivallisesti pokkuroidaan ja juomarahaa kysytään, mutta milläs maksat kun on lumikko vienyt kaikki ja nipistänyt lehmiltä utareet ummelle.

Kylkiäinen

Ennenvanhaan jos joku sai kylkiäisen, niin siitä tiesi heti koko kylä. Rouvat saivat niitä uuden hameen tai puseron mukana ja herrat yleensä kortinpeluusta, kun eivät arvanneet ympärilleen katsoa tai kuulostella että mikäs se siellä pöydän alla rapisee. Sitähän oli siihen aikaan hirmu paha paha hoitaa, kun tervaa ei riittänyt edes omiin tarpeisiin ja metälläkin oli silläkurin vaikea käydä. Ei sinne metälle kukaan lähtenyt toisen puolesta, se oli itse mentävä.

Riekkoa saattoi saada, tai ehkä jänistä, mutta hirvi ja mäyrä osasivat varoa kylkkymiestä ihan luonnostaan. Tiedä sitten oliko haju vai mikä mitä ne väistivät siinä, onhan niillä niitä vaistoa ja joillakin elukoilla on myös viettiä. Yksi ukko oli kylkkymiehenä monta kesää, mutta sitten tuli heikotus ja seuraavana suvena se olikin jo vainaa koko mies.

Kävi sen eukko sille kermaa juottamassa ja pellavaista laittoi filtin alle, ettei ollut niin paha siinä uuninpankolla pötkötellä. Kottaraiset kävivät hyppimässä sen katolla ja kurkistelivat välillä ikkunastakin. Olihan niillä se tylsämielinen ottopoika, joka kyllä hätyytti välillä kottaraista pois sieltä katolta, mutta ei sekään aina sinne päässyt kiipeämään kun oli toinen jalka kampura ja toisessa oli pakotusta.

Eukko laittoi semmosta hurjan hajuista linimenttiä aina pojan polviin, että pääsisi edes ryyniä hakemaan, mutta siihen kylkiäiseen ei uskaltanut koskea. Kyllä minä pidän että se olisi sillä lähtenyt, olen itse säilytellyt sitä samaa linimenttiä takapihalla poterossa, jos vaikka kylkkymieheksi joutuisi. Eihän sitä semmosta enää missään myydä.

Ekofascismia

Miksi koiraa ei saisi muka lyödä? Lyödäänhän kissojakin, ja papukaijoja. Niitä vasta lyödäänkin, niin että oikein höyhenet pöllyää. Saihan Tsekkoslovakiassakin aikanaan tehdä mitä vaan, kunhan oli rahaa, viisumi ja nopea auto. Sinne me vietiin kaikki roskatkin isolla rekalla. Yksi ajoi ja toinen piti kiinni.

Yksi mistä ei pidetty kiinni, oli kettujahti. Sovittiin hienojen herrojen kanssa että aamulla lähdetään ja sherryt tarjotaan koko koplalle. Oikeasti me vaan naurettiin puun takana niille, kun ne ihmetteli että missäs ne reilut miehet oikein viipyy. Joskus ne lähti etsimään, että ei kai niille ole sattunut mitään kun eivät tulleetkaan. Kerran mentiin hevospelillä edeltä ja lahjottiin yksi kalamuija puijaamaan niitä, että mukamas valas kaatoi meidän veneen.

Kyllä nauratti, mutta hevostahan me ei lyöty koskaan. Sitä ei saa lyödä, sillä on viisaita ajatuksia ja se osaa ennustaa. Niin se tiesi meidän vanha ruunakin koska tuli kauroja ennen kuin itsekään tiedettiin. Se vaan hirnahti, että nyt niitä tulee ja me vietiin niitä sille. Ja pelättiin, voi että me pelättiin sitä hevosta. Äitiäkin ihan sydämestä otti välillä.

Usvaa putkeen

Minä olen kuulkaa keksinyt sanonnan "usvaa putkeen". Se oli 70-luvulla, kun vielä valmistettiin niitä käteviä sellaisia. Ei niitä saa varmaan enää mistään, mutta agrimarketissa niitä voisi vielä olla. Eivät laske minua enää sinne, mutta voisin laittaa sen ukin vanhan susiturkin päälle niin luulevat että hieno herra tulee.

Kyllä se oli rovastikin hieno herra, kunnes siltä otettiin luulot pois. Pöllö-Iiro, taikka pöllömies niin kuin se itse tapasi sanoa, oli niitä sadomasokistia. Eihän sitä siihen aikaan tiedetty että mikä se oikein oli, kun oli niin viatonta aikaa elää ja olla. Rovasti saattoi tietää, kun oli niin lukenut ja tunsi sen vielä nahoissaankin.

Rovastin karvahatun sotki sikupaskalla ja syytti mustalaisia tietenkin. Annas olla kun rovasti läksi hevosmiesten perään niin Pöllö-Iiro ja me muut kylän miehet laskettiin vielä pikeä sen korttia iskevän saarnamiehen huopikkaisiin. Iiro sai pappilan lukon auki juuri sellaisella kätevällä sellaisella, joita vielä siihen aikaan sai ostaa kuka vaan. Minä siihen että: "Usvaa putkeen", ja kyllä meitä nauratti.

Paitsi rovastia ei kyllä naurattanut, mutta mitäs oli niin ylpeä että oli ihan olevinaan siellä, mokoma peluri.

Veethuulinki

70-luvulla kehitettiin nuolenpäillä toimiva tietokone. Ravustushan oli siihen aikaan monelle lähinnä harrastuspohjalla toimivaa todellisuuspakoa, joten tilaus moiselle kapineelle oli selvä.

Ravustajalle oli näet tärkeää tietää onko orava käynyt kusemassa rapumertaan talven aikana, tai miksei alkukeväästäkin. Nöyryyttävää temppua on usein vaikea nähdä päällepäin, ja epävarmuus onkin ollut rapujuhlien rakas vihollinen.

Niinpä moni varaton isäntämies valmisti itselleen myllynkivestä, tai kuka mistäkin, nuolenpääkirjoitusta prosessoivan "veethuulinkin" eli tietopyörän. Ulvilan legendaarisen poromiehen Lasse Marttisen tahkojuustosta vuolema kapine olikin aikanaan suuri ihmetyksen aihe monen pitäjän alueella, mutta samalla tiedettiin kertoa, että Marttisen talossa saa aina "sitä parempaa rapua".

Laki albatrossista

Jos lampuoti löytää albatrossin, ja ryhtyy siihen kuten mies vaimoon tahi vaimo mieheen, hän maksakoon maanomistajalle korvauksena kolme kapallista hyvää aasin siementä.

Jos lampuoti on maineeltansa tunnettu ilveilijä ja täten elantonsa vuoksi ryhtyy muuhun kuin vaakunaeläimeen, säätyläisten iloksi ja riemastukseksi, jätettäköön häntä kurittamatta. Lisäksi hänen on oikeus saada pitäjän rovastilta päivätyöläisen annos veripalttua palkkioksi ja kunniaksi säätyläisten edessä.

Testis-fiikuna

(Val.pat.huom: kyseinen manuskripti on peräisin hyvältä ystävältäni ja tieteenharjoittajalta, mesenaatilta, harrastelijakätilöltä ja arvostetulta ampumahiihtäjältä herra F. E. Kirchendüngeriltä. Se sopii luettavaksi lokikirjani ensimerkintänä, jotta lukija ymmärtää tarkastella asioita oikeanlaisessa kosmoloogillisessa viiteraamissa.)
On nimittäin olemassa sellainen lintu kuin testis-fiikuna, eli munahaukka. Nimestään huolimatta se on läheisempää sukua kirsikalle kuin haukalle tai muille päiväpetolinnuille. Testis-fiikunalla ei ole penistä, kuten useimmilla muilla linnuillakaan, mutta muista linnuista poiketen sillä on ihan helvetin isot kassit. Todella isot. Itse asiassa kivekset muodostavat noin 15% sen kokonaismassasta (18% jos pussi huomioidaan), kun esimerkiksi ihmisellä osuus on alle yhden promillen.

Munahaukan tunnistaa huudosta kviiiir-iiiik! Se on nykytiedon valossa yksinomaan tuskallisesta oksalle laskeutumisesta syntyvä parahdus. Sen testikkelit nimittäin roikkuvat hyvin löysässä pussissa kuin vanhalla miehellä, ja aina laskeutuessaan se kolauttaa ne oksaan, kiveen, räystääseen ja milloin mihinkin. Ottaen huomioon, että kärsimyksen määrä maailmassa on vakio, on erittäin huolestuttavaa että testis-fiikunakanta on romahtanut joka puolella maailmaa.

Kaikkea elollista yhdistää emotionaalisella tasolla ns. kvanton-säikeet eli ajostarttuimet. Koska ne eivät voi enää kiinnittyä läheksään yhtä moneen munahaukkayksilöön kuin ennen, ne seuraavat monsuuneja ja reittilentoliikennettä ihmisasutusten luo. Siellä ne tyypillisesti lymyävät lastauslaitureilla ja satamissa odotellen esimerkiksi paikallisen rotariklubin ohimarssia. Kun aika koittaa, kvantonit tarraavat kiinni ihmislaumaan istuttaen epäilyksen siemenen ja pahan mielen siihen.

On erittäin todennäköistä että Vatikaani on kvantonien suhteen yliedustettua aluetta seuraavista syistä:

A) Vanhojen etruskialueiden liepeillä elää populaatio härmäkonnia, eli sammakkoeläimiä jotka aiheuttavat yli puolet kaikesta maailman ironiasta.
B) Vatikaanissa on keskimäärin kaksi paavia neliökilometria kohden, mutta samalla paaveja on vain yksi. Yhdistettynä ilmastonmuutoksen lisäämään ilmavirtaamaan on tilanteen aiheuttama paradoksipaine aiheuttanut pysyvän matalapaineen rintaman alueelle.
C) Ihmiskunnasta riippumaton objektiivinen häpeä eli ns. objektoangsti kasvaa turistien vyölaukkujen kanssa positiivisesti korreloiden.


Ironista on (kts. härmäkonnat) että Vatikaania salaisesti ylläpitävät ruusuristiläiset ovat osaltaan tahallisesti vauhdittaneet munahaukkakatoa maailmassa, mutta eivät osanneet huomioida nimenomaan Vatikaaniin palautuvaa takapotkua. Suurin osa ruusuristiläisistä on ylipainoisia tai lihavia, jolloin gravitaatiolinssi vääristää kvanton-säikeiden luontaista muotoa, aiheuttaen uuden sukupolven ennen näkemättömiä spirellokvantoneita.

Jungilainen synkronia suositun pastamuodon kanssa ja Italian maantieteellinen sijainti Vatikaaniin nähden aiheuttaa molemminpuolin ilmiötä vahvistavan vaikutuksen ja noidankehän, sillä spirellopastasta lihovat italialaiset lisäävät gravitaatiolinssin tehoa ja vääntävät kvanton-säikeitä yhä spirellomaisempaan muotoon.

Ehdotan ratkaisuksi ongelmaan härmäkonnien sosiaalistamista. Siinä vaiheessa kun härmäkonnat nauttivat spirellopastaa rintarinnan ihmisen kanssa on hyvin todennäköistä että niiden ironistinen vaikutus saa spirellokvantonit käyttäytymään ikäänkuin jousina, jotka pehmentävät munahaukan kasseihin kohdistuvia iskuja siten, että lajin elinkelpoisuus paranee.

Varoituksen sana: vaikka munahaukkojen populaatio kasvaa, vähenee niiden kärsimys samalla ja tilapäisesti lisää ihmiskunnan kärsimystä. Hätätilanteessa voidaan perustaa ryhmittymiä, jotka antavat luunappeja munahaukkojen kiveksille, jotta päästään pahimman yli.