Paperirullan paffista saa tehtyä hyvän pelotteen. Napit silmiksi ja suu messingistä, tukkaa ei tarvita ja nenäksi käy myös nappi. Niin hurja se on, että lumikko kirkuu ja orava menee ihan mykäksi. Vaikka olisivat samassa huoneessa tai kellarissa niin eivät nujakoi yhtään, eivätkä temppuile.
Lumikko on muuten, ilman pelotetta, niin kiero että se voi viedä vaikka karamellin taskusta. Liköörikaramelliin se ei koske, kun se tietää että nykyään on niitä tukiaisia ihan liikaa. On niin paljon ylpeää isäntää että ei tahdo kuulla milloin linja-auto tulee, kun siellä torilla kehuskelevat ja naureskelevat kaikille. Se loppuu nauru siihen kun käy lumikko pupeltamassa sanomalehdet kuistille ja tekee papanoita kahvimyllyyn.
Nimittäin jos lumikko on saanut karamellia syödäkseen niin sen papanan syöjältä menee jaloista pito. Ei tahdo lehteä päästä hakemaan ja se lehtikin on pupellettu, ja traktoriakin voi olla nakerrettu niin että täyte paistaa penkistä. Voi mennä isäntä ihettömäksi ja sitten häviää rahat. Rahoja ei kuulu ja uusia tukiaisia ei saa. Sitten on pakko myydä käpyä ja purra hammasta, eikä tikkakisoihin saakaan enää kutsua, vaan köyhäintalosta varataan peti ihan ilkeyttään niille. Sitten ivallisesti pokkuroidaan ja juomarahaa kysytään, mutta milläs maksat kun on lumikko vienyt kaikki ja nipistänyt lehmiltä utareet ummelle.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti