Nivuſenpäästäjä

Moni kylän ukko oli aikanaan olevinaan nivusenpäästäjä jos sai vähän lämmikettä lasiinsa tai pari penniä taskunpohjalle, mutta parhaat olivat seppiä kuten Marttisen Usko, jonka luona kävi yhdessä vaiheessa kokonainen pursiseura. Taitavalle nivusukolle kyllä nostettiin hattua ja miksei taimentakin, mutta monelle Marttisista palaavalle tiedettiin kyllä vähän irvistellä.

Siihen aikaan oli paljon kateutta ja moni Uskon laverille paikkansa maksanut hyväosainen saikin maistaa rääkkynärautaa jos ei malttanut olla muille häikäilemättä. Niin oli tapana panna raudalla menemään että nahka soi monta viikkoa perästä päin, vaikka laskettiinhan sitä vähän hevostenkin mukaan. Ei kai kukaan halunnut tulipesää oman vuoteen alle laittaa.

Sekin käsityöammatti kyllä katosi aikanaan kun tuli näitä välineitä mitä nykyään on ja vuoteiden altakaan tuskin villakoiraa kummempaa enää löytää vaikka ottaisi oikein asiakseen.