Olin nuorena miehenä töissä kahmalokaupan apupoikana. Siihen aikaan oli niin paljon yrittäjyyttä että kahmaloiden lisäksi puodissa myytiin kaikkea muutakin pientä - ja osa niistä lisukkeista olikin erityisen haluttuja.
Monesti milloin millainenkin kahmaripoppoo osti miehissä yhden vain kahmalon, koska ajat olivat silloin kovat, mutta joka miehen teki taatusti mieli jotain omaakin; kuka vaihtoi turkkilaisen tupakkakukkaron käsintehtyyn mäyrävitsaan, kuka osti monessa osassa kotipihallensa vuolukivisen vihtaköyryn - ja maksoi mäyrävitsoilla!
Kauppias itse, Rugnar - vaikka Ruuk-ukoksihan sitä kaikki sanoivat - monasti muistuttikin minua, lattiaa lakaisevaa pojankoltiaista, että rinkelinmurutkin kannatti kerätä talteen koska se mistä ei rahaa saa voi olla kelpo vaihtovaluuttaa ihan iheltään.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti