Kisſalla soittamiſesta

Harvempi osaa soitella kissaa viiksivahalla, mutta Nauvossa aikanaan osasi monikin, kun taasen Paraisilla soittelivat enenpi pirunviulua. Häntäkädessä piti olla soittokäsine, eli kattifanttuu, ettei takajalan kynnet tehneet kipeää ja vahakädessä piti olla juuri sen verran vahaa että kananpoikaa silittäessä jäi untuva kiinni mutta ravistaessa lähti irti. Silloin tuli hyvät soitot.

Kissaa soiteltiin monesti ihan ilakoinnin vuoksi peleissä ja leikeissä, mutta tehtiin sillä välillä kiusaakin. Jos kylällä sattui olemaan hartaampaa väkeä koolla niin monesti mentiin piilosille siihen lähistölle ja pantiin soitoksi. Varsinkin naisväellä tuli silloin pieni pakko panna jalalla koreaksi, niin kuin tanssitauti olisi, vaikka tanssahtelua pidettiinkin hävyttömänä hupina ja piruntouhuna siihen aikaan.

Hartaat miehet hakivat aina kissapeliä vimmatusti joka nurkan takaa ja aitan alta, me pojat tietysti juostiin siinä ympärillä ja rallatettiin jotta 'paara paskoo voita puuroon, pastorka panee tanssiksi!' Kyllä meitä nauratti vaikka yleensä tulikin virsikirjalla ympäri korvia ja lipereillä piiskattiin niin että persnahka soi.