Penni joka pojalle

Muistan vielä kun serkkupojat saivat ensimmäisen rahansa; penni joka pojalle, paitsi keskimmäinen taisi saada markan kun maailmassa oli siihen aikaan paljon epäoikeudenmukaisuutta. Pojat olivat muutenkin sellaisia kiharapäisiä koltiaisia että kyllä niitä lellittiin, välillä tietysti vähän hakattiinkin ja pantiin kermapyttyyn pää edellä sätkimään; huudeltiin vaan että "tullooko vispikermoo vai männeekö voiksi". Kyllä meitä nauratti.

Esikoinen meni heti oman pennin saatuaan ostamaan sillä leivän; siitä pojasta tulikin myöhemmässä elämässä aivan hirvittävän vastenmielinen ihminen. Kohteli jopa hevosia huonosti ja sylki tahallaan sylkykupin ohi, rippijuhlissakin kaatoi kerran kahvipannun aivan tarkoituksella, eikä myöntänyt vaikka kirveenhamaralla lyötiin jalkapohjiin kymmenkunta vuotta myöhemmin ja yritettiin saada tunnustusta ulos miehestä.

Keskimmäinen veli oli alunperinkin luonteeltaan vähän harkitsevampi, laittoi oman markkansa tyynyliinan sisään piiloon eikä tuhlannut sitä ikipäivänä vaikka huokutuksia tulikin vastaan tuon tuosta; milloin mäyrävitsaa ja talkkunajauhoja, milloin sitä voissa paistettua pannukakkua jossa oli niin paljon mustikkaa päällä että me aina vähän irvisteltiin että josko karhu on paskonut siihen päälle, vaikka kademielellähän sitä tietysti oltiin ja välillä pitkin korvia saatiin kun meinattiin viedä ihan oikeaa karhunpaskaa yhden syytinkiläisen kuistille.

Aikamoinen akka se syytinkiläinen oli, kun vaikka mihin aikaan olisi tullut kuistille niin aina sillä oli silmä avaimenreiässä ja sitten juostiin niin että heikompia hirvitti. Siltä pojalta kyllä vanhoilla päivillään sokeutui silmä ja sen kerrottiin myös saaneen tippurin ulkomailta, tiedä vaikka siitä syystä olisi märkinyt pois koko silmä.

Nuorimmainen oli aina vähän semmoinen hulivilipoika, huomasi kainalossaan sellaisen oudon mukulan jota myös koski välillä jos sillä tavalla kyljelleen pani maate; myöhemmin sinä päivänä se meinasi mennä verkkoja käymään, mutta karkasikin naapurin pellolle ketun perään, vilkas luonne kun oli, eikä siellä mitään kettua ollut kun pöllö - varmasti olisi eno hakannut niin että selkänahka soi, jos olisi vaan kiinni saanut ja ylipäätään tiennyt että siellä se tylsämielinen poika jahtaa pöllöä kettuna. Siihen aikaan ei paljon tiedetty muutenkaan ja jos tiedettiinkin niin ei muille kerrottu.