maanantai 7. tammikuuta 2013

Toinen kumistus

Kumisaatana sanoo:

Teille on tänä toisena pyhänä annettu toinen kumistus. Se on laki rakentajain katumuksesta.

Josko yksikään rakennusmies tulee katumamielelle työnsä hedelmästä muusta syystä kuin sen kelvottomuudesta, tahi siitä että on ryhtynyt työkumppaniinsa tahi työkaluihin rakennusaikana, on häntä kutsuttava kuultavaksi. Mikäli katumuksen siemen on ihmis- tahi eläinasumus sopii häntä vihmoa pellavilla ihovaatteiden päällisesti.

Mutta josko katumus on noussut tähtitornin tahi muun sellaisen rakentamisesta olkoon hänen kahdeksan päivää ja yötä aikaa keksiä sellainen huvitus; se on: kasku, jossa esiintyvät aasi tahi muu juhtaeläin, kuningas, jonka ei sovi olla oikea kuningas, sekä värikkäitä kankaita esittämässä useita menneisyyden merkkihenkilöitä.

Mikäli kasku ei ole säätyläisille mieleinen, pätee kuten yllä on kirjoitettu. Mikäli säätyläiset näkevät kaskun hyväksi, sopii pellavaisella vihmonta tehtäväksi ilman ihovaatteita sekä naisväen läsnäollessa, jolloin siemen tulee hänessä väkeväksi.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Ymmyrkäinen

Kaikissa kaupungeissa jossa oli rautaruukki tai kaksi oli aikanaan myös ymmyrkäinen tai useampi. Siinä oli toimi kerrakseen, eikä siihen pystynyt kuka vain, halukkaitakin oli yllättävän vähän siihen nähden että maailmassa oli paljonkin monenmoista narria ja peluria.

Aikoinaan ymmyrkäisten tehtävänä oli arvioida monenlaisten tavaroiden, kuten laakerien ja erilaisten nuppien ja vetimien pyöreyttä, mutta jossain vaiheessa huomattiin että se on tarpeetonta ja typerää tekemistä, siksi ymppärit taikka ympykkäät siirtyivät yksi kerrassaan uusiin tehtäviin.

Vesittäminen, erilaiset vedot ja nykäisyt, kahluuavustus, kurmoottaminen, esineiden kuvaileminen heikkomielisille, lannoitteiden esittely ja monenlaiset kaatumisvitsit olivat yleisiä toimia ymmysmiehille. Tohinanpito oli kuitenkin niitä tärkeimpiä koska siinä työllistettiin monta ympelöä samaan aikaan.

Tohinaa kaivattiin julkisissa tilaisuuksissa ja monenlaisissa tempauksissa sekä tehtaissa ja vastaavissa luomaan ilmapiiriä ja nuhdetta. Jokaisella ymyrillä oli tietysti omat salaiset konstinsa tohinanpitoon, mutta ainakin talkkunan puhaltelu ruokopillistä ja monenlaisten lastujen tai päistäreiden kätkeminen vaatteisiin olivat niitä tunnetuimpia, kuten myös tanssahtelu ahtaissa paikoissa ja kuulannielentä.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Aasina vaivaistalosſa

Ennenvanhaan tuli aina keksittyä kaikenlaista, mutta nykyään on vaikka mitä kaikkea jo ennestään keksittyä, kuten mankeli ja valmiiksi leikattu voipaperi. Yksi mitä keksin ihan kiinnostuksesta ja vähän kiusamielelläkin oli aasinpesti vaivaistalossa.

Paraisten vaivaistalossa oli näet vuosikausia aasi sisällä ikäänkuin  humoreskina, koska metkujen ja huvien uskottiin lisäävän hermovoimaa vaivaisille ja heikkomielisille. Olin kiinnostunut vaivaisaasin tehtävistä jo siinä määrin että päätin vaihtaa meiltä toimia päikseen.

Aasi sopi kyntömieheksi ihan sellaisenaan ja minullakin oli Pariisin maailmannäyttelystä saatu aasipuku valmiina. Ei tarvinnut kuin pakata puku matkaan ja antaa kyyn pistää naamaan niin pääsin olevinaan kuppapotilaana sisälle ja taputtivat selkäänkin vielä, että tervetuloa, täällä isketään suonta, lähtee kuppa miehestä.

Tylsämieliset ja vähäjärkiset eivät ainakaan huomanneet eroa vanhaan aasiin ja toiminkin siinä virassa hienosti melkein koko iltapäivän. Illansussa tuli jo hirmuinen syyllisyys siitä että oli pystyvänsä miehenä siellä vaivaisen väen parissa, joten päätin rampauttaa itseni ja ikkunasta loikkaamalla se käy varmasti helpoiten. Ajattelin että rampa aasi mahtaisi olla myötätuntoa herättävä ja sopivampi muutenkin vaivaistaloon, joten oli heti ryhdyttävä tuumasta toimeen.

Perästäpäin ajatellen oli hirmu huono ajatus hypätä siitä ikkunasta joka on meren puolella, koska aasipuvussa on vaikea uida ja jouduin aika äkkiä kauas ulapalle koko mies. Puku oli kuitenkin sellaista kelluvaa sorttia, joten sain odotella ihan rauhassa että laiva ottaisi kyytiin ja katsella merilintuja ja myös pilviä jos niitä sattui olemaan.

Vaikka jäinkin siinä yrityksessä rampautumatta, niin pääsin ainakin laivan matkassa Hampuriin ja sain kokeilla jopa reipasta laiva-aasin elämää jokusen viikkoa. Sieltä Hampurista tosin sain kupan, mutta parantolaan en kyllä ilennyt mennä kun minulla oli niistä vähän huonoja kokemuksia ja pelkäsin että tulee sanomista ja miksei hakkaamistakin siitä aasinvaihdosta.

torstai 3. tammikuuta 2013

Suuri puhallus

Nuorempana Vuolijoella tuli keksittyä kaikenlaisia metkuja rovastin ja lukkarin päänmenoksi, mutta kirkkoherran kanssa peliä pitäessä oli parempi tehdä kaikki viimeisen päälle, muuten olisi varmasti lyöty hohtimilla pitkin rystysiä koko koplaa, kuten siihen aikaan oli tapana jos oli pahanteossa ja tai ei istunut kunnollisesti.

Yhden kerran keksittiin hyvä metku kirkkoherraa suututtamaan ja se, kuten moni muukin juoni, oli alettava tietysti tykysopalla. Sitä keitettiin oikein iso padallinen ja miehissä särvittiin, monta varrasleipää meni siinä samassa. Sitten kun kellään ei ollut enää nälkä alettiin juonia että mitenkäs se ilve pitäisi aloittaa, eikä mennyt kauaakaan kun joku keksi että laitetaan naapuripitäjän sanomiin ilmoitus että hyvää hevosenlihaa saatavilla ja halvalla. Joku hyväuskoinen tulikin perästäpäin kyselemään lihoja, mutta sanottiin vain että ei ole eikä tule, mutta hullunkurisia kenkiä on kyllä vielä yksi pari jäljellä.

Matkamies ei tietenkään viitsinyt palata tyhjin käsin, eikä jaloinkaan, niinpä hänellä oli meidän metkukengät jalassa ja niistä jäi tietysti aika erikoisia jälkiä lumeen. Entisaikaan oli paljon uteliaisuutta, joten ei mennyt aikaakaan kun joku hoksasi jäljet ja mietti että mikä ryökäle tuosta meni. Jäljet näyttivät johtavan tietysti pappilaan, niin kuin pitikin, olimme jo edeltäpäin järkeilleet että viimeistään siinä kohtaa matkamies miettii että helvettiäkö näillä tekee ja nakkaa kengät mättäälle.

Rovasti näytti selvästi syylliseltä hassunkuristen jälkien tekemiseen, eikä siihen aikaan monikaan jäänyt pieksämättä ilveilystä ja leikinpidosta muiden kustannuksella, joten pieksäjäisväkeä alkoi pian kuljeksia pappilan pihalla rääkkynärautojen kanssa. Pappilassa oli telefooni ja kirkkoherralla oli myös, joten arvatenkin rovasti soitti kirkkoherraa hätään kun alkoi näyttää että ikävästi käy muuten.
Kirkkoherra lähti hirmuista kyytiä potkukelkalla pappilaan, niin että karvalakki lepatti, eikä äkännyt että me poikain kanssa oltiin talon nurkalla piilosilla.

Kirkkoherran poissaollessa saatiin tehdä kaikenlaista kolttosta rauhassa; paskottiin nurkkia, pantiin peuranpäälle silmälasit ja tietysti laskettiin pikeä kalossit täyteen. Kirkkoherran pyhävaatteet olivat eteisen naulassa, joten mukaan ne läksivät ja taas oli pappishousua lintutornissa lippuna ja meitä nauratti, vaikka samalla hirvitti kun mietittiin että mahtaako tästä joutua helvettiin.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Piruntorstai

Tänä päivänä mahtaa olla vuoden ensimmäinen tiistai, mutta sensijaan vuoden kuudes tiistai oli entisaikaan piruntorstai ja silloin oli tapana olla ylen juovuksissa. Pärettä poltettiin väärästä päästä, kanoille annettiin karamellia, elukoita kutsuttiin kiusallaan väärillä nimillä ja tehtiin muutenkin nurinkurisia asioita.
Päivän kohokohta oli huolellisesti valmisteltu pimitys. Pimyriksi tiesi joutuneensa jos herätessä olikin koko mökki peitetty pergamiinilla tai nahkoilla niin että ovi ei auennut eikä mahtanut nähdä pimeydeltä eteensä. Silloin oli lähdettävä kiireellä etsimään pimyrinkoloa eli pimyrin asumuksen alle tehtyä tunnelia, johon pääsi pakosalle kynsimällä lattiaan reiän tai muillakurin vimmatusti hakkaamalla.

Jos kolo löytyi ennen iltaa, jolloin mökki tietysti poltettiin, oli siinä ryömittävä hirvittävällä vaivalla ja touhulla koska koloon laskettiin myös tervaa ja monenlaisia metsäneläimiä pulmaksi ja harmiksi pimyriä varten. Tämän koettelemuksen tarkoitus oli muistuttaa juhlakansaa siitä miten ikävää olisi ryömiä haisevassa kolossa tai muussa löyhkäävässä rakosessa.

Maanpinnalle päässyt pimyri veisteli itselleen metsässä tuohinaamarin ja palasi juhlapaikalle kyselemään että mahtaako olla navetassa yösijaa. Elettyään elukkana neljän yön ajan sai pimyri alkaa olla taas oma itsensä ja silloin muut kyselivät mukamas ihmeissään että missäs on tullut oltua ja kuinka menit hölmö mökkisi polttamaan. Se oli kyllä hienoa aikaa elää ja olla.