lauantai 29. kesäkuuta 2013

Nebulaattori

Minä en Helsingistä paljoa tiedä enkä välitäkään tietää, mutta sen verran kuitenkin että siellä toimi aikanaan esoteeristen herrasmiesten hengentieteen seura, joka oli kuuluisa Tuusulassa asti, miksei Paraisillakin. Seuran jäseneksi pääsi vain jos oli komeat viikset ja taskukello, sekä tietysti jonkinlaista tietomiehen vikaa myös, niinkuin monilla oli siihen aikaan - meilläkin suntio osasi ihan ulkolukua mustan raamatun ja torpparitkin pitivät messua metsässä aina uudenkuun aikaan jos oli hyvät ilmat.

Erityinen kiinnostuksen ja kateuden kohde oli viiksien lisäksi nebulaattori, jollaisen seuran huhuttiin hankkineen idän kaukomailta tai ehkä Lemuriasta omiin tarpeisiinsa. Toki komeat viikset, piiput ja hatut herättivät usein enemmän kademieltä kuin tuo ihmekoje, varsinkin kun seura painoi omaa almanakkaa ihan vain hameväen mieliksi. Siinä oli kuvattuna seuran miestä painipuvuissa milloin sarkofaagin päällä, milloin hiidenkirnussa tai itämaisen epäjumalan kanssa kättä paiskaamassa. Niitä almanakkoja löydettiin joskus jopa pappien rouvilta ja miksei itse pastoreiltakin, eikä hengenmiestä piestäessä voi koskaan olla varma meneekö taivaspaikka siinä samassa, joten tilanne oli aina kiusallinen.

Vaikka vahattuja viiksiä ja painipukuja aina hieman vähäteltiin kateuttamme, oli oman nebulaattorin puute kova paikka monelle pienemmän kylän salaseuralle. Meilläkin oli Paraisilla muutoin aika kovan luokan okkultismia arkielämässä; joka pojalla oli muumiojauhetta tai vähintään ruumisrasvaa kukkarossa, kylän ukoilla oli besoaaria ja kutistettua päätä kaapit pullollaan, jopa apinansikiötä sai ostaa tämän tästä siirtomaatavarakaupasta.

Kerran kuitenkin sattui niin että yksi leipurin apupoika kehui nähneensä Forssan reissulla tarkoin varjellut piirustukset nebulaattorin tekoon, mukamas lojuivat jossakin vintillä ja siellä paskalla ollessaan oli opetellut ne etu- ja takaperin, niin että rakentaisi ihmeaparaatin vaikka juovuksissa ja ilman käsiä. Me muut suostuimme hankkimaan tarvekaluja ja -aineita, mutta samalla osa rakensi jo pieksäntäriukua kaiken varalta, niin päästäisiin heti tositoimiin jos paakari laskisikin luikuria.

Nebulaattorin aihioksi tuli vanha veivimallinen makkarakone, joka piti kuulemma pestä karitsanveressä samalla kuin nuoret naimattomat naiset vihmoivat sitä pajunvitsoilla ja vähän yleisesti tanssahtelivat. Lisäksi siihen tuli läkkipellistä iso tuutti, sekä sisuskaluihin jonkinmoinen tulus. Kun aparaatti oli valmis, paakari kehui että nyt tarvitaan muumiopulveria niin pirusti että alkaa jo faaraonpieru tuntua ilmassa kun se koko määrä lyödään samaan tuuttiin kertaheitolla.

Teimme työtä käskettyä ja ohje kuului kääntää kampea niin että pöllyää oikein kunnolla. Leipuripoika karjui ja polki puukengällä tahtia kun me miehissä veivattiin niin että höyry nousi selästä ja hampaita kiristeltiin kuin suuremmassakin hädässä. Sopivaksi näkemällään hetkellä paakaripoika meni torven eteen seisomaan ja riuhtaisi narusta, ja samassa aparaatti sylki kirkontornin mittaisen tulenkielekkeen ulos tuutista yhdessä hujauksessa, niin että tanner tömähti ja useampi housu kastui tai meni muuten pilalle. Samassa välähdyksessä katosi myös leipuri, eikä siitä otettu selkoa mihin mahtoi mennä koko mies, vaikka löytyi siitä läheisestä ojasta sitten perästäpäin ihan mustaksi palanut ruumis. Siitä ei oikein koskaan päästy sopuun, että oliko kyseessä se leipuripoika vaiko eräs Miettisen Usko, joten annettiin olla koko kalmon siellä omissa oloissaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti