Pannahinen

Nykyään on hirvittävän paljon kaikenlaista, mutta entisaikaan oli useampaa sorttia. Hyrynsalmen suunnalla tosin leipuria oli vain yhtä sorttia, eikä se ollut kovinkaan hurskasta; paakarien kerrottiin salassa kumartavan Pannahista, siinä missä tavallinen harras väki kumarsi Jiesusta, Maariaa ja kosken äijää eli Purakaista.

Pannahisen kanssa vehtaamista ei milloinkaan katsottu hyvällä ja jos jäi siitä kiinni saattoi joutua syömään kapallisen raakahiivaa taikka pannunkarstaa, mutta lisäksi aina myös hakattiin koska maailmassa oli siihen aikaan paljon julmuutta. Leipurit olivat tietysti kylänväen erityistarkkailussa, mutta koskaan ei voinut tietää milloin joku olikin salaa leipuri ja olevinaan vaikka vasikanpäästäjä taikka timpuri.

Puhuttiin että eräs Lieskosken Kauko oli ikänsä nimismiehenä, mutta ukon kuoltua tämän kotoa löytyikin ihan kunnollinen leipomo jossa oli yhdentoista leivän uuni ja piirakkaa jos jonkinlaista kaikki kaapit niin täynnä että oli joutunut laittamaan limput kammariin sängyn alle kun eivät muualle sopineet. Varsinkin tämän tapauksen jäljestä keksittiin monenlaisia kokeita joilla yritettiin ottaa selkoa siitä oliko joku salassa leipuri.

Nappeja, sormuksia ja muita koristuksia vohkittiin kaikilta epäilyttäviltä ja kuumennettiin pannussa josko niistä tihkuisi voita, sukkia ja muita ihovaatteita pantiin kahvipannuun ja maisteltiin tuntuuko siinä sokeria. Joskus laitettiin koko ihminen rankkitynnyriin ja viiden viikon päästä katsottiin onko liemi käynyttä.

Varsinaisia tunnettuja leipureita ei tietenkään kohdeltu huonosti koska heiltä sai ostaa leipää ja nisuja. Kuhmossa ostettiin paljon myös pannahisenkakkua elikkä pannukakkua ja sitä oli tapana viedä myös yöllä kirkon vintille lahjaksi Pannahiselle, koska siihen aikaan oli paljon tekopyhyyttä.