keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Hippulat winkumaan

Aikanaan Viipurissa muuatta Sokkasen Mauria huudatettiin pelivelkojen takia hunajalla ulvottamalla. Venäläiset laittoivat salassa Maurille ulpukkahunajaa viiliin ja siitäkö seuraavana ehtoona alkoi hirmu ulvonta. Ääni kuulosti siltä, että saukkoa ei olisi ihan vielä lyöty kepillä, mutta pieksäntäpäätös olisi saukolla jo tiedossa ja että ihan kohta lyötäisiin.

Kylällä puhuttiin jo että pannaan Mauri säkkiin ja heitetään Vuokseen, niin loppuu se hirmu ulina siihen paikkaan ja saadaan taas rauhassa kuulostella että kuuluuko vaikkapa jotakin muuta ääntä jota ei haluttaisi kuulla. Päätettiin kuitenkin kokeilla vielä josko luonnostaja taikka seelmanni eli sisustaja saisi mieheen sisun palautettua, että häntä saataisiin taas torppariksi ja miksei torikahvilaan riitaakin haastamaan, kun siihen aikaan oli paljon sellaista selittämätöntä väkivaltaa.

Siihen aikaan oli toki myös paljon saituutta, niin ei iletty ottaa oikeaa ammattimiestä sisustamaan taikka luonnistamaan vaan kutsuttiin paikalle Kouvolan Tuomoa, kun hänen tiedettiin reipastavan ainakin kissoja ja joskus kanojakin muikkupalkalla ja Maurin yöaikaan ulisemista pidettiin jollain tapaa eläimellisenä touhuna sitäkin. Ei haitannut vaikka miestä kutsuttiin hattupostilla kolmen päivämatkan päästä, kunhan vain lääninluonnostajan kolme ja puoli penniä säästyisi käytettäväksi esimerkiksi kortin iskentään tai voipaperiin.

Mauria hetken aikaa tutkittuaan ja miksei vähän hakattuaankin, Tuomo piti parhaana parannuskeinona kahdesta kärpännahasta ja yhdestä vanhasta melassipöntöstä tehtyä kärppäradiota, yhdessä siimaan ripustettujen rekikoristeiden eli krumeluurien taikka hippuloiden kanssa. Pintaan piti panna tietysti myös reilusti hyvää viiksivahaa, kuten aina karvaista eläintä soitellessa.

Kärppäradion nappeja väänneltiin ja kalvoja vahattiin pitkin iltaa ja yötä, kunnes oikea kanava löytyi ja siimoissa roikkuvat hippulat alkoivat vienosti vinkua. Siinä hetkessä Mauri lopetti ulinan ja kysyi että "mikäs helevetin ääni se tuommonen on", eikä siitä pitäen enää ilennyt aloittaa ulvomistaan uutta kertaa, kun sai välissä jo muuta pohdittavaa. Sen perästä onkin ollut tapana sanoa että "pannaan hippulat vinkumaan" aina kun on aika lopettaa turhat ulinat ja ryhtyä tositoimiin.